Tammikuun etäopiskelu

Tammikuu on ohi, joten on ensimmäisen opiskelukuukauden katsauksen aika! Opiskelen luonto-ohjaajaksi monimuotona, joten suurimman osan ajasta se on etäopiskelua. Opiskeluihin kuuluu myös harjoittelu ja kerran kuussa kolmen lähipäivän jakso.

Millaista on monimuoto-opiskelu

Monimuoto-opiskelu voi olla monella tavalla haastavaa, eikä se sovellu kaikille. Siihen tarvitsee hyvää ajanhallintaa, itsenäisyyttä, oma-aloitteisuutta ja todella paljon motivaatiota. Monimuoto-opiskelu on kuitenkin hyvin joustavaa ja se mahdollistaa työssä käymisen opiskelujen ohessa.

Luonto-ohjaajaopinnot alkavat

Opiskelu alkoi ryhmän yhteisellä teams-tunnilla. Tutustuimme ensiksi itse opiskeluun, kouluun ja toisiimme. Ensimmäisenä tehtävänä tuli miettiä mitä valinnaisia tutkinnon osia otamme. Opiskelijoiden on kuulemma vaikea valita valinnaisia, koska valittavana on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että tekisi mieli vain valita kaikki. Sama päti myös omalla kohdallani. Jouduin jättämään pois niin monta tärkeää, hyödyllistä ja mielenkiintoista tutkinnon osaa, kuten elintarvikkeiden valmistaminen luonnontuotteista, kalastuspalveluissa toimiminen, luonnontuotekasvien viljeleminen ja ympäristökohteen kunnostaminen ja hoitaminen. Mutta valinnaisia voi valita vain 75 osp:n verran, eikä sen yli voi kauheasti mennä. Omat valintani tein sen perusteella, mitkä koin kaikista hyödyllisimmiksi tulevaisuutta varten ja missä koin tarvitsevani opetusta. Opintoihini valikoituivat seuraavat tutkinnon osat:

Valinnaiset:

Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteilla 20 osp

Luontoperustaiset hyvinvointipalvelut 20 osp

Tuotteiden valmistaminen luonnonmateriaaleista 15 osp

Maastoruokailun järjestäminen 15 osp

Pakolliset:

Luonto- ja ympäristöalalla toimiminen 30 osp

Luonnossa ohjaaminen 40 osp

Näitä pystyy onneksi vielä vaihtamaan opiskelujen edetessä. Valinnaisiin tutkinnon osiin voi ottaa lisäksi opintopisteitä aiemmista opiskeluista, mikä pitää ehkä tehdäkin tässä tapauksessa, sillä valinnaisista jää uupumaan 5 osp. Ellen sitten päätä vielä vaihtaa jotain osaa toiseen.

Opintosuunnitelman tekemisen lisäksi saimme tehtäväksi pitää luontopäiväkirjaa ja opetella tunnistamaan lintuja. Tehtäväksi tuli myös perehtyä tulentekoon. Näiden lisäksi, koska olen niin kasvinörtti, opiskelen vielä omatoimisesti kasveja.

Luontopäiväkirja

Kirjaan ylös sään, päivän pituuden, eläimet/merkit eläimistä, kasvit ja ympäristön. Lisäksi kirjoitan mitä tein, millaisia tuntemuksia tuli ja millainen mieliala oli. Luontopäiväkirjaan voi vaikka piirtää lintuja tai kasveja, joita ei tunnistanut ja joista ei saanut valokuvaa. Näin on helpompi yrittää selvittää, mikä laji oli kyseessä.

Kirjaan luontopäiväkirjaan ylös myös asioita, joita opin. Ensimmäisellä havaintoretkellä mietin mitä eroa on metsäjäniksen ja rusakon jäljillä, joten otin asiasta selvää ja opin jotain uutta! 

Opettele tunnistamaan 100 lintua

Tämä oli minulle haastava, mutta loistava tehtävä! Olen aina ollut huono tunnistamaan lintuja, etenkin pikkulintuja, enkä tunnista suurinta osaa linnuista pelkän äänen perusteella. Lintujen tunnistaminen on hyvä aloittaa talvella, sillä lajeja ei ole niin paljon. Aloitin havainnoinnin omalta pihalta. Pihassa on paljon elämää talvisin, sillä naapuri ruokkii lintuja. Olen tunnistanut lintulaudan perinteisiä vieraita, kuten talitintin, sinitiaisen, variksen, kesykyyhkyn ja tietenkin suosikkilintuni harakan. Niitä täällä pomppiikin kaikista eniten. Iltaisin lentelevät naakkaparvet tunnistan äänen perusteella, meteli on varsin kova! Naapurustossa vaeltaa myös paljon fasaaneja.

Opettelen kaksi lintua viikossa BirdLifen laatiman listan mukaan. Listasta löytyy kuvat, esittelyt ja ääninäytteet. Tukena minulla on lintukirja, jossa on laajemmat tiedot lajeista. Helppo ja matalankynnyksen lintubongauskikka on livekamerat! Itse katselen säännöllisesti WWF:n talvilintujen livekameraa (kuvassa), joka on sijoitettu Oulangan kansallispuiston kupeeseen. Sen avulla lintuja on helppo tarkkailla ja olenkin onnistunut tunnistamaan kaikki kamerassa näkemäni linnut, mm. käpytikka, harmaapäätikka, palokärki, kuukkeli, hömötiainen, närhi ja korppi.

Tulentekoa teoriassa ja käytännössä

Tulenteon teoria oli minulle oikeastaan uutta, sillä olen aina tehnyt nuotion sen enempää miettimättä. Sain tietää sen, että olen aina vain tehnyt vaistonvarassa kekonuotion, jota myös hauskasti kutsutaan Aku Ankka -nuotioksi. Teoriaan kuului eri nuotiotyypit, nuotipuut, sytykkeet ja sytyttimet, turvallisuus sekä yleistietoa nuotioista ja niiden teosta. Kokosin aiheesta oman postauksen, jonka voit lukea tästä!

Tein pienen retken laavulle ja testasin ristikkonuotion ja raappanan tulen tekoa. Raappanan tulesta tuli heti suosikkini, koin sen hyvin käteväksi! Keitin siinä itselleni teet opintoretken päätteeksi.

Omaehtoista kasvien opiskelua

Koska valinnaisia voi valita vain tietyn määrän, oli minun jätettävä pois monia mielenkiintoisia tutkinnon osia, mm. kasveihin liittyviä. Olen ottanut muiden opiskelujen rinnalle siis omatoimisen kasvien opiskelun. Opettelen tunnistamaan Suomen luonnon kasveja, minkä lisäksi opiskelen villiyrttejä. Minulla on paljon alan kirjallisuutta, mutta välillä käyn kirjastosta lainaamassa tueksi jonkin puuttuvan teoksen. Onnekseni ja ilokseni luonto-ohjaajaopintoihin kuuluu kasvien tunnistaminen ja digikasvion kokoaminen. Tulisipa jo kesä, niin pääsisi kasvien kimppuun!

Seuraava postaus onkin sitten ensimmäisistä lähipäivistä, jotka olivat helmikuun alussa. Luvassa on mm. lumikenkäilyä ja retkiruokailua!