Eräilyn perustaito: tulenteko

Tulenteon taito on olellinen osa retkeilyä. Nuotio lämmittää, luo tunnelmaa, on tarpeellinen ruoanlaitossa ja voi olla hätätapauksessa jopa elintärkeä. Tässä postauksessa perehdytään tulenteon teoriaan: miten ja mihin nuotio tehdään, mitkä ovat parhaimmat nuotiopuut, mitä käyttää sytykkeenä ja millaiset nuotiotyypit soveltuvat mihinkin käyttötarkoitukseen.

Yleistä tulenteosta

Tuli tehdään suojaisaan paikkaan, palamattomalle alustalle, kuten hiekalle (vältä kalliota, koska siihen jää nuotiosta ikävät jäljet). Katso, ettei alla ole juuria, aluskasvillisuutta tai muuta palavaa materiaalia. Jos teet nuotion talvella, tallaa lumi kovaksi nuotiopaikkaa varten. Lumesta voi myös tarvittaessa tehdä tuulensuojan. Varminta ja turvallisinta on tehdä tuli yleiselle nuotiopaikalle.
     Ota aina huomioon metsä- ja ruohikkopalovaroitukset. Näiden aikana ei tulta saa tehdä kuin vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla. Sekin on kuitenkin mahdollista kieltää paikkakohtaisesti.
     Tulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Tämä koskee myös risukeittimiä. Tulen voi kuitenkin tehdä hätätapauksessa. Yleisillä nuotiopaikoilla ei tulentekoon tarvitse erillistä lupaa.
     Pidä lähellä aina jotain, millä voit sammuttaa tulen, esim. vettä, lunta tai hiekkaa. Tuli tulee sammuttaa huolellisesti. Varmista, ettei nuotioon jää hehkuvia kekäleitä.

Nuotion sytyttäminen

Mukaan kannattaa pakata useampi tulentekoväline. Pakkaa tulitikut vesitiiviiseen pussiin. Sytkäreitä saa valmiiksi vesitiiviissä pakkauksissa. Retkisytyttimet ovat yleensä uudelleen ladattavia tai täytettäviä. Tulukset ovat myös hyvä ja varma tulentekoväline. Nuotiota sytyttäessä käytä kehoasi tuulensuojana.

Valitse sopivat nuotiopuut

Parhaat nuotiopuut ovat koivu ja mänty. Molempia on hyvin saatavilla. Ite suosin eniten koivua, koska sen lämpöarvo on hyvä ja sillä saa parhaimman hiilloksen. Luonnosta kerättynä mänty on yleensä parempi, koska se on usein kuivempaa kuin koivu. Myös kuusi soveltuu hyvin nuotioon, mutta sen ominaisuuksiin kuuluu kipinöinti.

Sytykkeitä luonnosta

Sytykkeinä voi käyttää mm. tuohta, käpyjä, oksia, kuivaa sammalta ja jäkälää sekä kiehisiä. Kiehinen on puunkappale, johon on vuoltu ohuita lastukierteitä. Kierteet vuollaan terävällä puukolla.
     Kannattaa varata kotoa mukaan kuivia sytykkeitä, sillä aina luonnonsytykkeitä ei ole saatavana kuivana. Kuljeta sytykkeet vesitiiviissä pussissa.

Nuotiotyyppejä

Kekonuotio

Käyttö: tuo lämpöä

Kekonuotio on ehkä tutuin nuotiomuodoista. Sitä voisi kutsua lempinimeltään Aku Ankka-nuotioksi, sillä Aku Ankka-sarjiksissa näkyy aina tämän tyyppisiä nuotioita. Nuotiopuut asetetaan tiipii-muotoon nojaamaan toisiaan vasten. Sytykkeet laitetaan tiipiin sisään. Kekonuotio lämmittää hyvin, mutta ruoanlaittoon se ei ole paras nuotiotyyppi. Kekonuotio myös sortuu helposti, jos puuta ei lisää siihen oikein.

Ristikkonuotio

Käyttö: ruoan valmistukseen

Ristikkonuotio on hyvä perusnuotio. Se kootaan kerroksittain. Alas tarvitaan vankat pohjaklapit  joiden väliin kootaan sokkeli. Näiden päälle asetetaan kerros klapeja ristiin pohjakerroksen kanssa. Seuraavan kerroksen klapien tulee olla pienempiä kuin edellisen ja ne asetetaan taas ristiin aiemman kerroksen kanssa. Sytykkeet laitetaan nuotion päälle.

Viuhkanuotio

Käyttö: tuulisen sään nuotio

Aseta tuulen puolelle poikittain halko ja sitä vasten nojaamaan vinoon pienempiä klapeja. Aseta sitten näiden päälle toinen kerros klapeja vinoon vastaikkaiseen suuntaan. Sytykkeet laitetaan klapien alle. Näin tuli saa tuulensuojaa.

Tähtinuotio

Käyttö: tunnelman luontiin

Tähtinuotio ei erityisemmin lämmitä. Se on kuitenkin näyttävä, joten se soveltuu hyvin tunnelman luomiseen. Aseta nuotiopuut tähden muotoon ja niiden keskelle sytykkeet. Pidä nuotiota yllä niin, että työnnät puita kohti keskiosaa aina sitä mukaa, kun ne palavat.

Pagodinuotio

Käyttö: ruoan valmistukseen

Puut asetetaan viisi- tai kuusisakaraiseen muotoon. Alas kootaan isot klapit ja puita kasataan niiden päälle niin, että ne pienenevät kohti nuotion ylätasoa. Sytykkeet lisätään rakennelman sisään.

Raappanan tuli

Käyttö: ruoan valmistukseen

Raappanan tuli on suosikkini ruoanvalmistukseen sen kätevyyden vuoksi. Raappanan tulta varten tarvitset pölkyn, joka on suunnilleen 20cm x 20cm korkea ja leveä. Jos sinulla on käytettävissä klapeja, voit halkaista pölkyn keskeltä kahtia. Aseta klapit pölkynpuolikkaiden väliin. Jos klapeja taas ei ole, halkaise pölkky kahdesta kohtaa niin, että keskeltä irtoaa ohut kaistale. Jaa tämä kaistale pienempiin osiin. Näin saat klapeja tulta varten. Tuli sytytetään klapien molemmista päistä, ja pölkynpuolikkaita hivutetaan vähitellen lähemmäs toisiaan sitä mukaa, kun klapit palavat. Pölkyn päällä voi valmistaa kätevästi ruoan. Hyvää pölkkyä voi käyttää useammankin kerran!

Rakovalkea

Käyttö: yötuli

Perinteinen rakovalkea on monimutkainen ja haastava rakennelma. Yksinkertaisesti selitettynä rakovalkea toimii siten, että kahden poikittaisessa suunnassa päällekkäin asetetun pölkyn välissä palaa tuli. Tuli sytytetään koko matkalta niin, että se lämmittää kaikki nukkujat. Rakovalkeaa kohti nukutaan jalat edellä. Rakovalkea tehdään sen suuntaisesti, että tuuli puhaltaa sen päätyyn. Kun rakovalkean onnistuu tekemään oikein, se palaa koko yön.

Itseään ruokkiva tuli

Käyttö: yötuli

Itseään ruokkiva tuli on näppärä nuotio, joka kestää koko yön, kunhan siinä on tarpeeksi puuta. Kaiva ensiksi maahan kuoppa. Tähän tulee itse nuotio. Kuopan vastakkaisille reunoille  rakennetaan automaattiset puunlisääjät. Tarvitset neljä pitkää keppiä nuotiopuille liukualustaksi ja alustalle vankat tukikepit, jotka pitävät koko rakennelman koossa. Sido tukikepit yhteen kuvan mukaisesti  ja työnnä tuet osittain maan sisään. Aseta isoja puupölkkyjä pitkin liukualustoja. Pölkyt vierivät yksi kerrallaan nuotioon sitä mukaa, kun edellinen on palanut. Itseään ruokkivan tulen toimivuuden kannalta tärkeimmät ominaisuudet ovat: nuotiolla on kuoppa, pölkyt ovat tarpeeksi paksuja ja leveitä ja että liukualustojen kulmat ovat tarpeeksi loivat.

Tulentekijän muistilista

• Pakkaa tulentekovälineet vesitiiviisti
• Ota mukaan kuivia sytykkeitä ja pakkaa ne vesitiiviisti
• Parhaat nuotiopuut ovat mänty ja koivu
• Tee tuli aina palamattomalle alustalle
• Tulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa (ei koske yleisiä nuotiopaikkoja)
• Tarkista aina metsä- ja ruohikkopalovaroitukset
• Pidä lähettyvillä jotain, millä voit sammuttaa tulen
• Sammuta tuli huolellisesti

Ensimmäinen askel luonto-ohjaajaksi

Uusi vuosi, uusi alku. Nimittäin opiskelujen alku. Tässä blogissa pääset seuraamaan opiskeluani luonto-ohjaajaksi ja myös elämää opiskelujen jälkeen. Sen lisäksi kirjoitan vaeltamisesta, hortoilusta, ekoelämästä - kaikenlaisesta luontoon liittyvästä. Jaan mm. vinkkejä, kokemuksia ja ohjeita. Tässä ensimmäisessä postauksessa kerron tarinani siitä, kuinka päädyin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalaa.

Kuinka kaikki alkoi?

Olen aina pitänyt ja ollut kiinnostunut luonnosta. Lapsena liikuin mielelläni luonnossa ja haaveilin vaeltamisesta ja seikkailuista erämaassa. Yksin en tietenkään voinut lähteä toteuttamaan näitä haaveitani ja vanhempana taas en sitten uskaltanut kokeilla vaeltamista yksin, täysin kokemattomana. Tutustuin kuitenkin onnekkaasti ihmiseen, joka oli valmis lähtemään kanssani vaeltamaan. Teimme lyhyitä parin yön reissuja ja hänen avustuksellaan opin peruserätaidot. Rakastuin vaeltamiseen!

Muutamia vuosia sitten kiinnostuin erityisesti kasveista - niiden ominaisuuksista, mihin kaikkeen niitä voi käyttää. Alan kirjallisuutta luettuani sain todeta, että Suomen luonnosta löytyy vaikka millä mitalla käyttökelpoisia kasveja. Tietous kasveista ja niiden käyttötavoista taantui sotien jälkeen, kun elintaso nousi, eivätkä ihmiset tahtoneet enää käyttää villikasveja, joita oli käytetty sota-aikaan korvikkeeksi viljellyille kasveille. Mutta nyt villiyrttibuumi on saanut kasvit taas kukoistamaan!

Valmistuttuani lukiosta vuonna 2014 olen ollut enemmän tai vähemmän hukassa sen kanssa, mitä haluaisin opiskella. Moni ala on kiinnostanut ja kokeilinkin paria vain todetakseni, etteivät ne ole minun juttuni. Samalla on tuntunut, etten oikein sovellu millekään alalle. Eniten minua kiinnostavat alat, joilla on huono työllisyys - taide- ja luontoalat siis. Työskentelen tällä hetkellä taidealan sivutoimisena yrittäjänä ja olen pitänyt siitä paljon. Siksi olenkin miettinyt olisiko aika kokeilla myös sitä toista alaa, joka eniten kiinnostaa. Sillä loppujen lopuksi tärkeintä minulle on, että viihdyn työssäni.

Opiskelemaan luonto-ohjaajaksi

Luonto-ohjaajan ammatti ei ollut minulle itsestään selvä valinta. Kiinnostukseni oli painottunut pääasiallisesti kasveihin ja hainkin ensiksi opiskelemaan luonnonvaratuottajaksi. Tämä kaatui kuitenkin muutto-ongelmaan. Opiskelupaikka oli sen verran kaukana, että matkustamisesta olisi tullut liian hankalaa, joten muutto olisi ollut ainoa vaihtoehto ja sekin oli lopulta pois laskuista. Elin hyvin stressaavaa aikaa ja kärsinkin monista fyysisistä ja henkisistä stressioireista. Silloin aloin huomata luonnon parantavan voiman. Sen miten hyvä olo oli metsäkävelyjen ja vaelluksien jälkeen - stressioireet katosivat kuin taiottuna, kun kävin oleskelemassa luonnossa. Aloin etsiä tietoa metsän parantavasta voimasta ja sitä löytyikin runsaasti, aina japanilaisesta metsäkylvystä tieteellisiin artikkeleihin. Minulle nousi halu auttaa myös muita ihmisiä kokemaan tämä luonnon ainutlaatuinen parantava kyky.

Läheltä asuinpaikkakuntaani löytyi luonto- ja ympäristöalan koulutus, johon kävin tutustumassa paikanpäällä. Tammikuussa oli sopivasti alkamassa monimuotoryhmä, joten voisin opiskella ilman muuttoa ja joka päiväistä matkustelua. Asuntolapaikkakin järjestyisi lähipäiville. Mietin aika pitkään opiskelujen aloittamista. Tutkintonimike olisi luonto-ohjaaja, enkä ollut varma voisiko introvertista olla luonto-ohjaajaksi. Mutta toisaalta - ideahan oli auttaa ihmisiä kokemaan luonnon parantava voima. Siihen hommaan varmaan sopiikin hyvin rauhallinen ja kuunteleva ohjaaja. Lähetin siis hakemuksen kouluun ja pääsin sisään. Ja vaikka tutkintonimike onkin luonto-ohjaaja, on vaeltamisen ja ohjaamisen lisäksi mahdollista opiskella myös niitä kasveja! Kursseista pystyy kokoamaan juuri itselleen sopivan kokonaisuuden.

Opiskelen nyt siis luonto-ohjaajaksi monimuotokoulutuksena Haapaveden Jedulla. Kuukaudessa on kolme lähipäivää ja muuten opiskelu tapahtuu etänä ja työharjoittelussa. Tämä on tosi hyvä järjestely, sillä sen lisäksi, ettei tarvitse muuttaa tai matkustaa päivittäin, minulle jää hyvin aikaa tehdä taideyritykseni töitä opiskelujen ohella. Hyvä, että tällainenkin on mahdollista!

Tervetuloa seuraamaan blogiani ja opiskelujani!