Lumikammin rakentaminen

Tänä talvena lunta on tullut todella paljon, joten päätin tehdä nyt ensimmäistä kertaa lumikammin! Ajatus lumikammista kiehtoi ja pelotti samaan aikaan, sillä kärsin jonkin asteisesta ahtaanpaikankammosta. Kokeilunhalu voitti kuitenkin pelon. Rakensimme mieheni kanssa testimielessä parissa päivässä pihalle kahden hengen lumikammin. Itse pidin eniten sisätilan kovertamisesta. Ahdas suuaukko kammotti aina, kun siitä kulki, mutta kun sisälle kammiin pääsi kaivamaan, ei sitä olisi malttanut lopettaa. Kaivamisen hauskuus vei ajatukset pois ahtaasta tilasta ja kasan romahtamisen mahdollisuudesta.

Päätin antaa itselleni siedätyshoitoa ja vietin yön lumikammissa. Koristelin kammin ympäristön jäälyhdyillä ja sisätilat sisustin minimalistisesti kotoisaksi ja tunnelmalliseksi. Kokosin rakennusvaiheesta ja yöpymisestä ohjeet ja kokemukseni tähän postaukseen.

Mikä on lumikammi

Lumikammi on iglun muotoinen, lumesta tehty yöpymiseen soveltuva maja. Kammissa voi hyvin viettää muutaman yön. Kammin sisällä lämpötila on kovallakin pakkasella nollan paikkeilla. Lumi toimii eristeenä ja oviaukkoa korkeammalla sijaitsevat makuupaikat luovat lämpölukon.

Mitä lumikammin rakentamiseen tarvitaan

• Vähintään kaksi ihmistä
• Kaksi lapiota
• Pulkka tai ahkio
• Vähintään 30cm pituisia tikkuja
• Kynttilä (mielellään kannellinen)
• Esim. suksi mitaksi
• Esim. suksisauva ilma-aukon tekemiseen
• Vaihtovaatteet

Lumikammin rakentaminen pakkasella

1. Mittaa lumeen sopivan kokoinen alue kammille. Ota huomioon nukkujien määrä ja koko sekä seinät, jotka ovat noin 30-40 cm paksuisia. Rakenna kammi tasaiseen maastoon.

2. Ala kasata iglun muotoista kasaa. Kasan tekemisessä yksin meni parisen tuntia.

3. Tamppaa lapiolla kasaa aina välillä.

4. Kasan tulisi olla mieluusti ainakin kaksi metriä korkea. Oma kasa jäi jonkun verran tämän alle, mutta se ei haitannut, sillä sisätila oli omaan makuun tarpeeksi korkea ja avara, eikä tuntunut pelottavalta. Kun kasa on valmis, tamppaa se ja anna sen jähmettyä 2-3 tuntia. Oma kasa jähmettyi yön yli, sillä kammi tuli omalle pihalle.

5. Sillä aikaa, kun kasa jähmettyy, etsi keppejä. Kepit työnnetään kasan seiniin ja kattoon 30-40 cm syvyyteen. Ne toimivat merkkeinä, kun kammia aletaan kovertaa. Älä tee seinistä ja katoista liian ohuita, sillä ne sortuvat silloin helposti.

6. Mittaa apuvälineellä (esim. suksella) kammin keskikohta ja käytä välinettä merkkinä, kun kaivat. Kammin sisällä suuntavaisto katoaa helposti.

7. Kammia aletaan kaivaa. Tässä meni kahdestaan tehdessä noin kolme tuntia. Kaivamiseen käytin pistolapiota, joka oli lyhytvartisempi kuin lumilapio ja sen kärki soveltui hommaan paremmin. Kaiva matala suuaukko. Suuaukolta lähdetään kaivamaan yläviistoon. Koverrusvaiheessa kammin ulkopuolella on aina oltava joku lapion kanssa valmiina auttamaan, jos kasa sortuu kaivajan päälle.

8. Kaiva sisältä tasaisesti niin, että kaivettu alue pysyy koko ajan kaarevana.

9. Kaiva koko ajan yläruumis pystyasennossa, älä makuulla! Tämä turvallisuuden takia, sillä on vaarallisempaa, jos kasa romahtaa päälle, kun olet makuuasennossa.

10. Kun pääset sisemmäs kammiin, voit laittaa lumen pulkkaan tai ahkioon ja ulkopuolella oleva vetää sen pois ja tyhjentää. Tässä piti hieman improvisoida pulkan ja ahkion puutteen vuoksi, joten käytimme ufoa, johon oli kiinnitetty vetonaru.

11. Tarkista välillä mittausvälineellä kammin keskikohta, niin osaat kaivaa oikeaan suuntaan.

12. Nukkumatasot tulevat korkeammalle kuin suuaukko. Tämä luo lämpölukon, jonka avulla lämpötila kammin sisällä pysyttelee nollassa.

13. Muotoile kynttilähylly. Kynttilä mittaa kammin happitasoa. Jos kynttilän liekki sammuu, on kammin ilmanvaihtoa parannettava. Itse tein hyllyn istutuslapiolla, joka oli aika näppärä tähän pikkutarkempaan hommaan.

14. Kun seinien ja katon merkkikepit tulevat esiin, lopeta kaivaminen.

15. Tee kattoon tai kynttilän yläpuolelle seinään esim. suksisauvalla ilmanvaihtoaukko. Itse en omista suksia, enkä sen puoleen sauvoja, joten käytin luudanvartta, jolla pyörittelin sopivan kokoisen aukon seinään.

16. Merkitse kammi näkyvästi, ettei kukaan vahingossa kulje sen päältä.

17. Oviaukon ulkopuolelle voi muovailla tuulensuojan lumesta tai siihen voi asettaa rinkan. Nämä tietenkin niin, että ilmaa kuitenkin pääsee sisälle kammiin.

Lumikammin kasaamisvaiheessa tulee hiki, joten mukana on syytä olla vaihtovaatteita. Koverrusvaiheessa vaatteet taas kastuvat lumesta.

Lumikammi sisältä

Kammin voi sisustaa kotoisaksi haluamallaan tavalla. Esimerkiksi valot ja luonnonmateriaalit tuovat kammiin tunnelmaa.

Jos rakennat kammin paikkaan, jossa liikkuu muitakin, on kammi sorrutettava käytön jälkeen. Näin se ei ole vaaraksi ihmisille tai eläimille. Jos kammi on paikassa, jossa muita ei liiku, esim. omalla pihalla, voi sitä ylläpitää seuraavia käyttökertoja varten. Vanhetessaan kammi painuu kasaan, joten sitä voi ylläpitää lisäämällä lunta kammin ulkopintoihin ja kovertamalla lisää sisäpuolta.

Nukkuminen lumikammissa

Kun kammi on valmis, on nukkuminen turvallista, eikä katon sortuminen aiheuta hengenvaaraa. Pidä kuitenkin aina sisällä lapiota varmuuden vuoksi.

Peti

Tärkeää talvella ulkona yöpymisessä on hyvin eristävä makuualusta. Esimerkki hyvin eristävästä makuualustasta on: alimmaksi routamatto (routamattoa saa metritavarana rautakaupoista), sen päälle extreme makuualusta (foliopuoli ylöspäin) ja päällimmäiseksi ilmatäytteinen makuualusta. Tässä piti taas soveltaa, sillä en ole hankkinut vielä routamattoa varusteisiini. Extremealustan alle laitoin kaksi tavallista makuualustaa.

Makuupussiksi sopii talvikäyttöinen untuvamakuupussi, jonka päälle laitetaan kuitumakuupussi lämmittämään ja keräämään kosteutta. Talvimakuupussin sisään voi laittaa vielä sisämakuupussin, joka lämmittää ja pitää makuupussin puhtaampana.

Vaatteet

Olen hyvin herkkä palelemaan, joten yöpymisasuni koostui legginsseistä ja collegehousuista, pitkävartisista sukista ja kolmista villasukista, pitkähihaisesta paidasta, fleecetakista ja villapaidasta, kaksista sormikkaista, kaulahuivista ja piposta. Yleensä nukun vaelluksilla kylmällä säällä ulkovaatteet päällä, mutta tässä tapauksessa ne täyttyivät aina lumesta, kun kammiin kömpi, joten oli parempi, ettei niillä kastellut makuupussia.

Yöni lumikammissa

Vietin tavallisen perjantai-illan lämpimän viltin alla Netflixiä katsellen. Kymmeneltä pakkasin hieman vastahakoisesti yöpymiskamppeeni ja lähdin ulos kylmään talviyöhön. Taivas oli tähtikirkas ja ylläni loimusi vihertäviä revontulia. Tein pedin lumikammiin ja kömmin makuupussiin. Lämpöiseen makuupussiin päästyä olo alkoi olla uninen. Uusi ja jännittävä nukkumispaikka piti minut kuitenkin vielä hereillä. Kynttilä loi kammiin mukavaa tunnelmaa, hiljakseen lepattava liekki vaikutti elävältä olennolta, eikä olo ollut niin yksinäinen. Kammissa yön viettäminen ei tuntunut ollenkaan eksoottiselta, vaan oikeastaan jotenkin luonnolliselta. Katon sortumistakaan en pelännyt. Tunsin itseni Tove Janssonin Taikatalvi -kirjaan kuuluvaksi hahmoksi. Ehkä joksikin pelokkaaksi pikku olennoksi, joka peloistaan huolimatta kokeilee kaikkia itselleen suuria asioita. Joka elää luonnossa, olipa sitten keskikesä tai sydäntalvi.

Myöhemmin myös mieheni tuli nukkumaan kammiin ja kammin tunnelman luomat aatokseni saivat jäädä, kun rupesimme yöunille. Kammi vaimentaa jonkin verran ulkoa tulevia ääniä, joten liikenne, perjantai-illan äänimaisema tai mikään muukaan ääni ei häirinnyt unta. Yllätyin oikeastaan miten lämmin kammissa oli. Samassa lämpötilassa teltta tuntuu jotenkin kylmemmältä. Olin siis varautunut kylmään yöhön, mutta se olikin mukavan lämmin, vaikka ulkona oli kymmenisen astetta pakkasta. Lämmöstä ja hiljaisuudesta huolimatta nukuin huonosti, kuten aina ulkona yötä viettäessäni.

Lumikammissa vietetyn yön jälkeen palkitsin itseni ihanalla aamupalalla ja lempisarjallani, joka jäi illalla kesken.

Loppumietelmä kokemuksesta

Olen itse aika mukavuuden haluinen vaeltaja, joten en varmaan tekisi vaelluksella lumikammia. Sen rakentaminen on iso ja hieman raskaskin projekti, jossa vuoroin kastuu hiestä, vuoroin lumesta. Muuten kammin rakentaminen oli oikein kiva projekti omalla pihalla, kun oli kuitenkin mahdollisuus olla lämpimässä ja peseytyä. Suosittelen kuitenkin kaikkia kokeilunhaluisia edes kerran elämässään testaamaan lumikammin rakentamista ja siellä yöpymistä - vaikka sitten vaelluksella. Oli se sen verran hauska ja jännittävä kokemus.

Lumikammin rakentajan muistilista

• Pidä lumikammin sisällä aina lapiota
• Älä rakenna lumikammia yksin
  
• 30-40cm paksut seinät, korkeus mieluusti yli 2m
• Anna lumikasan jähmettyä vähintään kaksi tuntia
• Merkitse seinien paksuus tikuilla ja lopeta kaivaminen, kun ne tulevat esiin
• Kaiva niin, että kaivettu alue on aina kaareva
• Kaivamisvaiheessa ulkopuolella on aina oltava joku, joka voi kaivaa lapiolla kaivajan ulos, jos kasa sortuu
• Kaiva pystyssä, ei makuulla
• Merkitse kammi näkyvästi
• Vaihtovaatteet ovat tärkeät lumikammia tehdessä
• Huolehdi kammin riittävästä ilmanvaihdosta
• Sorruta kammi, kun olet yöpynyt siinä

Ensimmäiset lähipäivät luonto-ohjaajakoulutuksessa

Helmikuun alussa olivat ensimmäiset lähipäivät, joita odotin jännityksen ja innon sekaisin tuntein. Teen jokaisesta lähipäiväjaksosta oman postauksensa. Kerron kursseista ja opiskeluista, jos joku pohtii luonto-ohjaajaksi kouluttautumista ja haluaisi kuulla kokemuksia opiskelusta. Eri kouluissa saattaa tietenkin olla erilaisia tapoja toimia, mutta ne ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Lisäksi kirjoitan tulevissa postauksissa lisää siitäkin, millaista on opiskella alaa monimuotokoulutuksena.

Haapavesi Jedu 

Koulu sijaitsee omassa rauhassa maaseudulla, järven rannalla. Koulun ympäristö on erityisen kaunista, sillä samassa paikassa opiskellaan puutarha-alaa ja paikka on siksi täynnä erilaisia kasveja. Koulussa on ilmainen asuntola, johon majoituin lähipäivien ajaksi. Asuntolassa asuessa voi käydä kuntosalilla ja uimahallissa tai tehdä muita aktiviteetteja. Kävelymatkan päässä sijaitsee myös koulun laavuja ja kota.

Luonto- ja ympäristöala, luonto-ohjaaja

Ensimmäinen päivä: tutustumista ja erätaitojen teoriaa ja käytäntöä

Ensimmäiseksi oli tietenkin tutustumista opiskeluihin, kouluun ja ryhmäläisiin, sekä kävimme katsastamassa koulun laavun ja kodan. 

Iltapäivällä teimme pienet ryhmätyöt nuotioista, minkä jälkeen kokosimme tulentekovälineet ja kävelimme viereisen järven rantaan tekemään käytännönharjoitteita. Meidän piti haastaa itsemme tekemään uudenlaisia asioita. Tein ensiksi ristikkonuotion, jonka sytytin päältä. Sen jälkeen testasin tuluksia ja vähän aikaa niillä värkkäiltyäni sain kuin sainkin tulen syttymään. 

Toinen päivä: turvallisuus

Seuraavana päivänä tein opettajan kanssa hoksin (henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma). Sain hyväksilukuja aiemmista opinnoista ja valinnaiset tutkinnon osat kirjattiin ylös. Tästä postauksesta näet tutkinnon osat, jotka valitsin!

Koko päivä oli suurimmaksi osaksi teoriaa ja teemana oli turvallisuus. Tutustuimme alan turvallisuutta koskeviin asioihin, kuten riskeihin ja mallintamiseen. Teimme ryhmissä turvallisuussuunnitelman seuraavan päivän retkeä varten.

Kolmas päivä: retki

Kolmantena, eli viimeisenä päivänä tapahtui se, mitä eniten olin odottanut: lähdimme vihdoin retkelle! Alun perin oli tarkoitus mennä Piipsankallion laavulle, mutta pakkasta oli parisenkymmentä astetta, joten vaihdoimme retkikohteeksi koulun kodan, joka sijaitsi lähempänä.

Ensiksi teimme kodaan tulet valmiiksi ja lähdimme sitten testaamaan liukulumikenkiä ja lumikenkiä. Itse päädyin perinteisiin lumikenkiin ja niillä olikin helppo tarpoa runsaslumisessa metsässä. Maisemat olivat kuin satukirjasta, aurinko kurkisteli huurteisten puiden oksien takaa ja pakkanen nipisteli poskia. Teimme pienen lenkin läheiselle pellolle. Siellä lejaili usvaa, joka teki maisemasta unenomaisen kauniin. Tällaisia hetkiä luonnossa toivoin pääseväni kokemaan, kun aloitin koulutuksen!

Kun palasimme metsäreissulta, oli aika valmistaa ruokaa. Olimme edellisenä päivänä saaneet miettiä, mitä tekisimme retkellä ruoaksi ja päätimme tehdä parini kanssa nakkikasviskeittoa ja jälkkäriksi omenapaistosta vaniljakastikkeella. Jaoimme tehtävät ja itse tein keiton trangialla ja parini valmisti meille jälkkärin nuotiolla.

Lopuksi saimme vielä uudestaan kokeilla aiemmin mainittuja välineitä ja testasin nyt liukulumikenkiä. Alku oli vähän kankea, mutta kyllä niidenkin kanssa pääsi lopulta vauhtiin. Ne olivat kuin lyhyet sukset, joilla oli helpompi ja ketterämpi kulkea metsässä kuin pitkillä metsäsuksilla. Lumikengät olivat ehkä kuitenkin enemmän minun juttuni, sillä ne olivat vakaammat ja helpommat hallita ylä- ja alamäissä.

Retki oli oikein onnistunut, vaikka pakkanen vähän koetteli sormia ja varpaita. Sitten taas etäopintojen pariin!

Tammikuun etäopiskelu

Tammikuu on ohi, joten on ensimmäisen opiskelukuukauden katsauksen aika! Opiskelen luonto-ohjaajaksi monimuotona, joten suurimman osan ajasta se on etäopiskelua. Opiskeluihin kuuluu myös harjoittelu ja kerran kuussa kolmen lähipäivän jakso.

Millaista on monimuoto-opiskelu

Monimuoto-opiskelu voi olla monella tavalla haastavaa, eikä se sovellu kaikille. Siihen tarvitsee hyvää ajanhallintaa, itsenäisyyttä, oma-aloitteisuutta ja todella paljon motivaatiota. Monimuoto-opiskelu on kuitenkin hyvin joustavaa ja se mahdollistaa työssä käymisen opiskelujen ohessa.

Luonto-ohjaajaopinnot alkavat

Opiskelu alkoi ryhmän yhteisellä teams-tunnilla. Tutustuimme ensiksi itse opiskeluun, kouluun ja toisiimme. Ensimmäisenä tehtävänä tuli miettiä mitä valinnaisia tutkinnon osia otamme. Opiskelijoiden on kuulemma vaikea valita valinnaisia, koska valittavana on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että tekisi mieli vain valita kaikki. Sama päti myös omalla kohdallani. Jouduin jättämään pois niin monta tärkeää, hyödyllistä ja mielenkiintoista tutkinnon osaa, kuten elintarvikkeiden valmistaminen luonnontuotteista, kalastuspalveluissa toimiminen, luonnontuotekasvien viljeleminen ja ympäristökohteen kunnostaminen ja hoitaminen. Mutta valinnaisia voi valita vain 75 osp:n verran, eikä sen yli voi kauheasti mennä. Omat valintani tein sen perusteella, mitkä koin kaikista hyödyllisimmiksi tulevaisuutta varten ja missä koin tarvitsevani opetusta. Opintoihini valikoituivat seuraavat tutkinnon osat:

Valinnaiset:

Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteilla 20 osp

Luontoperustaiset hyvinvointipalvelut 20 osp

Tuotteiden valmistaminen luonnonmateriaaleista 15 osp

Maastoruokailun järjestäminen 15 osp

Pakolliset:

Luonto- ja ympäristöalalla toimiminen 30 osp

Luonnossa ohjaaminen 40 osp

Näitä pystyy onneksi vielä vaihtamaan opiskelujen edetessä. Valinnaisiin tutkinnon osiin voi ottaa lisäksi opintopisteitä aiemmista opiskeluista, mikä pitää ehkä tehdäkin tässä tapauksessa, sillä valinnaisista jää uupumaan 5 osp. Ellen sitten päätä vielä vaihtaa jotain osaa toiseen.

Opintosuunnitelman tekemisen lisäksi saimme tehtäväksi pitää luontopäiväkirjaa ja opetella tunnistamaan lintuja. Tehtäväksi tuli myös perehtyä tulentekoon. Näiden lisäksi, koska olen niin kasvinörtti, opiskelen vielä omatoimisesti kasveja.

Luontopäiväkirja

Kirjaan ylös sään, päivän pituuden, eläimet/merkit eläimistä, kasvit ja ympäristön. Lisäksi kirjoitan mitä tein, millaisia tuntemuksia tuli ja millainen mieliala oli. Luontopäiväkirjaan voi vaikka piirtää lintuja tai kasveja, joita ei tunnistanut ja joista ei saanut valokuvaa. Näin on helpompi yrittää selvittää, mikä laji oli kyseessä.

Kirjaan luontopäiväkirjaan ylös myös asioita, joita opin. Ensimmäisellä havaintoretkellä mietin mitä eroa on metsäjäniksen ja rusakon jäljillä, joten otin asiasta selvää ja opin jotain uutta! 

Opettele tunnistamaan 100 lintua

Tämä oli minulle haastava, mutta loistava tehtävä! Olen aina ollut huono tunnistamaan lintuja, etenkin pikkulintuja, enkä tunnista suurinta osaa linnuista pelkän äänen perusteella. Lintujen tunnistaminen on hyvä aloittaa talvella, sillä lajeja ei ole niin paljon. Aloitin havainnoinnin omalta pihalta. Pihassa on paljon elämää talvisin, sillä naapuri ruokkii lintuja. Olen tunnistanut lintulaudan perinteisiä vieraita, kuten talitintin, sinitiaisen, variksen, kesykyyhkyn ja tietenkin suosikkilintuni harakan. Niitä täällä pomppiikin kaikista eniten. Iltaisin lentelevät naakkaparvet tunnistan äänen perusteella, meteli on varsin kova! Naapurustossa vaeltaa myös paljon fasaaneja.

Opettelen kaksi lintua viikossa BirdLifen laatiman listan mukaan. Listasta löytyy kuvat, esittelyt ja ääninäytteet. Tukena minulla on lintukirja, jossa on laajemmat tiedot lajeista. Helppo ja matalankynnyksen lintubongauskikka on livekamerat! Itse katselen säännöllisesti WWF:n talvilintujen livekameraa (kuvassa), joka on sijoitettu Oulangan kansallispuiston kupeeseen. Sen avulla lintuja on helppo tarkkailla ja olenkin onnistunut tunnistamaan kaikki kamerassa näkemäni linnut, mm. käpytikka, harmaapäätikka, palokärki, kuukkeli, hömötiainen, närhi ja korppi.

Tulentekoa teoriassa ja käytännössä

Tulenteon teoria oli minulle oikeastaan uutta, sillä olen aina tehnyt nuotion sen enempää miettimättä. Sain tietää sen, että olen aina vain tehnyt vaistonvarassa kekonuotion, jota myös hauskasti kutsutaan Aku Ankka -nuotioksi. Teoriaan kuului eri nuotiotyypit, nuotipuut, sytykkeet ja sytyttimet, turvallisuus sekä yleistietoa nuotioista ja niiden teosta. Kokosin aiheesta oman postauksen, jonka voit lukea tästä!

Tein pienen retken laavulle ja testasin ristikkonuotion ja raappanan tulen tekoa. Raappanan tulesta tuli heti suosikkini, koin sen hyvin käteväksi! Keitin siinä itselleni teet opintoretken päätteeksi.

Omaehtoista kasvien opiskelua

Koska valinnaisia voi valita vain tietyn määrän, oli minun jätettävä pois monia mielenkiintoisia tutkinnon osia, mm. kasveihin liittyviä. Olen ottanut muiden opiskelujen rinnalle siis omatoimisen kasvien opiskelun. Opettelen tunnistamaan Suomen luonnon kasveja, minkä lisäksi opiskelen villiyrttejä. Minulla on paljon alan kirjallisuutta, mutta välillä käyn kirjastosta lainaamassa tueksi jonkin puuttuvan teoksen. Onnekseni ja ilokseni luonto-ohjaajaopintoihin kuuluu kasvien tunnistaminen ja digikasvion kokoaminen. Tulisipa jo kesä, niin pääsisi kasvien kimppuun!

Seuraava postaus onkin sitten ensimmäisistä lähipäivistä, jotka olivat helmikuun alussa. Luvassa on mm. lumikenkäilyä ja retkiruokailua!