Toukokuun lähipäivät - yö maastossa

Olen juuri kotiutunut viimeisiltä lähipäiviltä ennen kesälomaa. Tällä kerralla tapahtui jotain erityisen hauskaa, sillä teimme pienen vaelluksen ja vietimme yön maastossa!

Ryhmäaktiviteetteja

Tiistaina jatkoimme viime kerran teemalla eli ryhmänohjaustehtävillä. Jokainen siis suunnitteli joko itse tai parin kanssa valitsemalleen asiakasryhmälle aktiviteetin ja ne toteutettiin sitten opiskeluryhmälle. Päivään mahtui neljä ohjaustuokiota. Aloitimme lapsille suunnatulla puuhalla, johon kuului mm. luontobingo ja aistimatka metsään. Muissa aktiviteeteissa, jotka oli suunniteltu näkövammaisille, peruskouluikäisille sekä kehitysvammaisille matkimme lintujen ääniä, joimme koivunmahlaa, paistoimme nuotiolla tikkupullia, palasimme lapsuuteen leikkimällä kirkonrottaa ja viirinryöstöä ja lopuksi teimme pienen kävelyretken.

Korkatin valloitus

Keskiviikkona alkoi paljon odottamani ensimmäinen pikku vaellus ryhmän kanssa. Tarkoituksena oli yöpyä maastossa. Aamulla tarkastimme varusteemme, tankkasimme ja lähdimme matkaan. Määränpäänä oli Oulun läänin korkein kohta eli Korkattivuori, jonne oli matkaa kymmenisen kilometriä. Päivä oli aurinkoinen ja sopivan tuulinen, niin ettei vaeltaessa tullut liian kuuma. Maasto oli hyvin vaihtelevaa: polku kulki pitkin soita, kallioita, mäntykankaita, lehtoja, aukeita ja hietikkoja. Muutama vesistön ylityskin matkaan mahtui ja niistä kaikki selvisivät ilman sen suurempia ongelmia.

Päästyämme perille Korkattiin ryhdyimme pystyttämään telttakyläämme. Pystytettyäni oman tiipii-telttani pidin pienen eväs- ja hengähdystauon.

Aloimme pian valmistaa ruokaa. Olimme päässeet Paahkan kotimaisten valmisruokien testiryhmäksi. Tarkoituksena oli siis testata miten valmisruoat sopivat retkiruoaksi. Oma ruokakuntani valmisti peruna-porkkanasosekeiton kaasukäyttöisellä retkikeittimellä. Tarkoituksenamme oli tehdä pataruoka omilla valinnaisilla höysteillä. Pussin sisällön joukkoon lisättiin vettä ja annoimme sen kiehua parisenkymmentä minuuttia, kunnes lisäsimme siihen kermaa ja suolaa. Kymmenen minuutin päästä ruoka olikin jo valmista syötäväksi.

Laitoin omaan ruokaani mukaan meetvurstia ja hieman pippuria. Höysteet tekivät ruoasta riittoisan ja täyttävän, ruoka oli ihan maukastakin verrattuna peruspussiruokiin. Paahkan valmisruoat ovat oikein hyvä pohja retkiruoalle ja niitä voi helposti tuunata oman maun mukaan.

Ruoan sulattelun jälkeen oli aika valloittaa Korkattivuori. Huipulla ihailimme maisemia ja teimme pienen pohdiskelutehtävän parin kanssa. Osa porukasta lähti vielä iltakävelylle Korkatin luontopolulle. Maisemat olivat jylhiä, polku kiemurteli metsässä ja kivikoissa ja välillä pysähdyimme kuuntelemaan laulurastaan kaunista ääntä.

Ohjelmassa oli vielä vapaata seurustelua, osa vietti sen iltanuotion ääressä ja osa autossa jääkiekkoa katsoen. Vähitellen ilta alkoi vaipua yöhön ja alettiin vetäytyä telttoihin ja riippumattoihin. Leiri hiljeni lintuja lukuunottamatta. Yö oli paikoitellen kolea ja palelinkin hieman, mutta sain silti nukuttua pätkissä nelisen tuntia.

Uuden aurinkoisen päivän valjettua söimme aamupalaa, kuivattelimme hetken varusteita, purimme telttakylämme, pakkasimme rinkkamme ja pääsimme autokyydillä takaisin koululle. Kokonaisuudessaan ensimmäinen reissu oli oikein onnistunut sekä nauru- että muistorikas. Tästä on hyvä valmistautua kesään ja uusiin haasteisiin.