Ensimmäiset lähipäivät luonto-ohjaajakoulutuksessa

Helmikuun alussa olivat ensimmäiset lähipäivät, joita odotin jännityksen ja innon sekaisin tuntein. Teen jokaisesta lähipäiväjaksosta oman postauksensa. Kerron kursseista ja opiskeluista, jos joku pohtii luonto-ohjaajaksi kouluttautumista ja haluaisi kuulla kokemuksia opiskelusta. Eri kouluissa saattaa tietenkin olla erilaisia tapoja toimia, mutta ne ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Lisäksi kirjoitan tulevissa postauksissa lisää siitäkin, millaista on opiskella alaa monimuotokoulutuksena.

Haapavesi Jedu 

Koulu sijaitsee omassa rauhassa maaseudulla, järven rannalla. Koulun ympäristö on erityisen kaunista, sillä samassa paikassa opiskellaan puutarha-alaa ja paikka on siksi täynnä erilaisia kasveja. Koulussa on ilmainen asuntola, johon majoituin lähipäivien ajaksi. Asuntolassa asuessa voi käydä kuntosalilla ja uimahallissa tai tehdä muita aktiviteetteja. Kävelymatkan päässä sijaitsee myös koulun laavuja ja kota.

Luonto- ja ympäristöala, luonto-ohjaaja

Ensimmäinen päivä: tutustumista ja erätaitojen teoriaa ja käytäntöä

Ensimmäiseksi oli tietenkin tutustumista opiskeluihin, kouluun ja ryhmäläisiin, sekä kävimme katsastamassa koulun laavun ja kodan. 

Iltapäivällä teimme pienet ryhmätyöt nuotioista, minkä jälkeen kokosimme tulentekovälineet ja kävelimme viereisen järven rantaan tekemään käytännönharjoitteita. Meidän piti haastaa itsemme tekemään uudenlaisia asioita. Tein ensiksi ristikkonuotion, jonka sytytin päältä. Sen jälkeen testasin tuluksia ja vähän aikaa niillä värkkäiltyäni sain kuin sainkin tulen syttymään. 

Toinen päivä: turvallisuus

Seuraavana päivänä tein opettajan kanssa hoksin (henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma). Sain hyväksilukuja aiemmista opinnoista ja valinnaiset tutkinnon osat kirjattiin ylös. Tästä postauksesta näet tutkinnon osat, jotka valitsin!

Koko päivä oli suurimmaksi osaksi teoriaa ja teemana oli turvallisuus. Tutustuimme alan turvallisuutta koskeviin asioihin, kuten riskeihin ja mallintamiseen. Teimme ryhmissä turvallisuussuunnitelman seuraavan päivän retkeä varten.

Kolmas päivä: retki

Kolmantena, eli viimeisenä päivänä tapahtui se, mitä eniten olin odottanut: lähdimme vihdoin retkelle! Alun perin oli tarkoitus mennä Piipsankallion laavulle, mutta pakkasta oli parisenkymmentä astetta, joten vaihdoimme retkikohteeksi koulun kodan, joka sijaitsi lähempänä.

Ensiksi teimme kodaan tulet valmiiksi ja lähdimme sitten testaamaan liukulumikenkiä ja lumikenkiä. Itse päädyin perinteisiin lumikenkiin ja niillä olikin helppo tarpoa runsaslumisessa metsässä. Maisemat olivat kuin satukirjasta, aurinko kurkisteli huurteisten puiden oksien takaa ja pakkanen nipisteli poskia. Teimme pienen lenkin läheiselle pellolle. Siellä lejaili usvaa, joka teki maisemasta unenomaisen kauniin. Tällaisia hetkiä luonnossa toivoin pääseväni kokemaan, kun aloitin koulutuksen!

Kun palasimme metsäreissulta, oli aika valmistaa ruokaa. Olimme edellisenä päivänä saaneet miettiä, mitä tekisimme retkellä ruoaksi ja päätimme tehdä parini kanssa nakkikasviskeittoa ja jälkkäriksi omenapaistosta vaniljakastikkeella. Jaoimme tehtävät ja itse tein keiton trangialla ja parini valmisti meille jälkkärin nuotiolla.

Lopuksi saimme vielä uudestaan kokeilla aiemmin mainittuja välineitä ja testasin nyt liukulumikenkiä. Alku oli vähän kankea, mutta kyllä niidenkin kanssa pääsi lopulta vauhtiin. Ne olivat kuin lyhyet sukset, joilla oli helpompi ja ketterämpi kulkea metsässä kuin pitkillä metsäsuksilla. Lumikengät olivat ehkä kuitenkin enemmän minun juttuni, sillä ne olivat vakaammat ja helpommat hallita ylä- ja alamäissä.

Retki oli oikein onnistunut, vaikka pakkanen vähän koetteli sormia ja varpaita. Sitten taas etäopintojen pariin!